Juliska 2/2006

Sisällys:

Kansi

”Kuhmo Pariisissa” Minifestivaali Suomen Ranskan instituutissa Pariisissa

Kulttuuripolitiikka haasteiden edessä

Kansallisteatteri luottaa kotimaiseen

Sofia Gubaidulin täyttää 75 vuotta: Kremerata Baltica omistaa ylimääräisen konsertin Nuoret kamarimuusikot -ohjelmaan viisi nuorta

Kansakunnan käsikirjoittajan J. V. Snellmanin juhlavuosi

Uusi taidemuseo Kumu vetää väkeä niin läheltä kuin kaukaa

Péter Nádas ja Unkari Muistelmien kirja nousee ajatusten ja tapahtumien virrasta

Lennart Meri lähti viimeiselle matkalleen: Virossa oli maaliskuussa valtakunnallinen surupäivä

Kansallisoopperan Taikahuilun nähnyt jo 22 000 katsojaa

Kansallisoopperan hallitus päätti taloutensa tervehdyttämisestä

Petöfi - seura tiedottaa

Kyläsärkän lapset




   ”Kuhmo Pariisissa” Minifestivaali Suomen Ranskan instituutissa Pariisissa

Kuhmon Kamarimusiikki esittäytyi Pariisissa 28.–30.4.2006. ”Kuhmo Pariisissa” -minifestivaali järjestettiin Suomen Ranskan instituutissa. Kamarimusiikista tutut taiteilijat esiintyivät Kuhmon Kamarisolistien nimikkeellä kolmessa konsertissa. ”Kuhmo Pariisissa” –festivaali järjestettiin nyt kuudetta kertaa.

Suomen Ranskan instituutin säätiön perustaman kulttuurin keskuksen tehtävänä on edistää suomalaisen kulttuuri-, yhteiskunta- ja talouselämän tuntemusta Ranskassa sekä näiden alojen yhteistyötä Ranskan ja Suomen välillä. Suomen Ranskan instituutti vastaa sille asetettuihin haasteisiin monipuolisella kulttuuri- ja tiedeohjelmalla. Instituutin vuoden 2006 punaisena lankana on tutkimusmatkailu. Ohjelmisto sivuaa teemaa sekä konkreettisesti että väljän abstraktisti.

“Kuhmo Pariisissa” -festivaalin konserttiohjelman oli suunnitellut Kuhmon Kamarimusiikin taiteellisena johtajana vuodesta 2005 toiminut Vladimir Mendelssohn. Konserttien ohjelmassa on W.A. Mozartin musiikkia säveltäjän 250-vuotisjuhlan kunniaksi, ensi kertaa Ranskassa esitettävä Joonas Kokkosen toinen jousikvartetto sekä Schubertin ja Sibeliuksen musiikkia. Lasten konsertin ohjelmassa on Maurice Ravelin Hanhiemo, jonka kertojana toimii kulttuurikeskuksen johtaja Marjatta Levanto. Festivaalin kokoonpanoon kuuluvat Yoshiko Arai, viulu, Seppo Kimanen, sello, Maria Belooussova ja Viviane Bruneau, piano, Odile Simon, kontrabasso, sekä Ardeo- ja Enescu-kvartetit.

[Kuva]

Kuhmon Kamarimusiikin taiteellisena johtaja on toiminut vuodesta 2005 lähtien Vladimir Mendelssohn.
Kuhmon Kamarisolistit -nimellä Kuhmon Kamarimusiikista tutut taiteilijat ovat esiintyneet vuodesta 1979 alkaen jokakesäisen festivaalin ulkopuolella tuoden esille Kuhmon henkeä, taiteellista ilmettä ja tasoa. Esiintymisiä on ollut eri puolilla Eurooppaa ja Japania sekä vuonna 2005 ensi kertaa Lähi-idässä. Esitysten kokoonpanot ovat vaihdelleet ohjelmasta ja teemasta riippuen. Kuhmon Kamarisolistien toiminta on Osaamiskeskus Virtuoosin ohjelmassa.

Kuhmon Kamarimusiikki soi 16.- 29. heinäkuuta. Kesän pääteemana ovat Ludwig van Beethovenin ja hänen aikalaissäveltäjiensä teokset.

Takaisin sisällysluetteloon


   Kulttuuripolitiikka haasteiden edessä

Useimmat meistä suomalaisista - eläessämme nykyään melkeinpä päivittäisessä Natouutissumassa ja EU- perustuslakiongelmissa - pyrimme lakaisemaan elämästämme ja nuorison tulevaisuudesta jotain hyvin oleellista maton alle.

Se on suomalainen kulttuuripolitiikka. Samanaikaisesti kun monet sivistysvaltioiden vanhemmat jo kotioloissaan ja valistuneet kasvattajat oppilaitoksissaan pitävät tarkkaa huolta siitä, että kansan saavutettu sivistystaso säilyy ja kulttuuriperintö voidaan siirtää mahdollisimman tehokkaasti sukupolvelta toiselle rikastuttamaan tulevienkin sukupolvien elämää, meillä entistä enemmän pyritään palvelemaan kansaa mahdollisimman halvalla ja heikkotasoisella jopa väkivaltaviihteellä. Asiaan ovat varsin myötäisesti vaikuttaneet eräät läntiset filmiyhtiöt suurlevikkisillä sarjafilmeillään. Mukaan ovat lähteneet paitsi elokuvateatterit, myös eri televisiokanavat.

Kasvatukselliset näkökulmat on unohdettu ja perusteluiksi on otettu noiden ohjelmien suuret katsojaluvut. Eikä tuossa kaikki; jopa jotkut teatterit kilvoitellessaan yleisömäärillään ovat lähteneet samalle tielle. Taustalla tietenkin tässäkin on raha ja yleisömääristä innostuvat kaupalliset rahalähteet.

Suomen Kansallisooppera on joutunut katsomaan totuutta silmiin pitäessään kiinni saavuttamastaan tasosta. Sen on pitänyt supistaa talouttaan vähentämällä henkilöstöään ja lomauttamalla määräajaksi koko henkilöstö. Onneksi talo ei ole kuitenkaan lähtenyt, eikä sen pidä lähteäkään madaltamaan ohjelmistonsa taiteellista tasoa eikä myöskään vähentämään esitystensä määrää. Yhteiskunnan pitäisi käyttää tukeakseen kaikkia kulttuuripoliittisia keinoja sellaisten taidetalojen tukemiseen, jotka arvostavat laitoksensa merkittävää taiteellista kokonaisuutta.

Valitettavasti maamme harjoittamasta nykyisestä kulttuuripolitiikasta on välittynyt jo pitemmän aikaa sellainen kuva, että valtakunnallisen tason poliittisilla päättäjillä on pallo pahemman kerran hukassa. Kulttuuriministeriökään ei ole pystynyt tai ei ole ehkä halunnutkaan tässä tilanteessa ottaa tarvittavaa aloitetta käsiinsä ja tekemään pitkäntähtäyksen valtakunnallista kulttuuripoliittista ohjelmaa.

Helposti voidaan väittää, että esimerkiksi Kansallisteatterin ja Kansallisoopperan kovatasoinen taiteellinen anti saavuttaa vain ns. Helsingin herrat ja korkeintaan osan eteläistä Suomea. Näinhän ei välttämättä tarvitse olla. Jos tekijänoikeus- ja tallennusasiat ovat kunnossa, voitaisiin esimerkiksi parhaita oopperaesityksiä, teatteriesitykset mukaan lukien, lähettää nykyisin jo televisiokanavien kautta kaukaisemmille rajaseuduille saakka. Tätä kautta voidaan lisätä laajenevassa määrin kiinnostusta esityksiä kohtaan varsinkin, jos samalla niiden tallenteita olisi saatavissa kaikkialla kirjastoissa. Tätä kauttakin kansalaiset oppisivat selkeämmin erottamaan taiteen helmijyvät kaupallisesta roskatarjonnasta.

Nykyistä käytäntöä ei toki hetkessä voida muuttaa, mutta sen voisi aloittaa myös lisäämällä taidekasvatusta jo peruskouluissa ja soveltuvin osin myös muissa oppilaitoksissa. Muulle taidekasvatukselle voivat antaa jo suuntaa esimerkiksi nykyisin varsin ansiokkaasti toimivat maamme musiikkiopistot ja musiikkikoulut.

Kansakunnan varustautumisessa turvatumpaan tulevaisuuteen eivät yksin tekniikkaan ja aseisiin annettava raha riitä. Suomen kansa tarvitsee tulevaisuudessakin riittävän sivistyksellisen ja tiedollisen tason jatkaakseen kansakuntana elämäänsä ja selvitäkseen tulevaisuuden haasteista.

Sulo Ikonen
Takaisin sisällysluetteloon


   Kansallisteatteri luottaa kotimaiseen
   
Kansallisteatteri on tänä kevään panostanut kiitettävästi kotimaisiin näytelmiin. Pienellä näyttämöllä komeilee Minna Canthin Papin perhe, jonka Antti Einari Halonen on ohjannut vanhan klassikon tyylikkäästi, ilman turhaa modernisointia, vain vain hiukan ironiaa on lisätty. Suuren näyttämön kotimainen kantaesitys on Pirkko Saision Virhe. Se on pursuava tarina kahdesta naisesta, jotka molemmat ovat kovia, mutta toinen on ovelampi toista. Kyllikki Forssell mainostoimiston johtajana ja Seela Sella olutpanimosuvun matriarkkana loistavat niin kuin primadonnien kautta aikojen on loistettava.

Virhe on tekstiltään ja ohjaukseltaan epätasainen, mutta antaa se katsojalle ajateltavaa, eikä pitkästytä vaikka pitkä onkin.

Suurella näyttämöllä esitetään yhä Reko Lundánin ohjaama Kuningas Learia, jonka lavastus on istutettu nykypäivään. Viestit kulkevat kännykän kautta, ja hullu kuningas narreineen harhailee golfkentällä. (Itse kannatan vanhanaikaista myrskyn riepottamaa nummimaata jossain jumalien selän takana). Lavastus ja puvustus ei kaikin osin tue esitystä, mutta teksti puree.

Rakkaudesta minuun ja Varasto tähtiluokkaa

Anna Krogerus on nuori näytelmäkirjailija, jonka Rakkaudesta minuun Kansallisteatterin Omapohjassa on tähtiluokan esitys. Rakkaudesta minuun kertoo varhaisteini-ikäisestä tytöstä ja hänen narsistisista vanhemmistaan. Teksti on komeaa Kristiina Halttu ja Pertti Sveholm ovat vanhempina niin itseään täynnä, että naurattaa. Tyttöä esittävä teatterikorkeakoululainen Joanna Haartti on tähtiluokkaa hänkin. Rakkaudesta minuun on itkettävän hyvä.

Erinomainen on myöskin Willensaunassa esitettävä Varasto. Se on äkillisesti kuolleen Arto Salmisen ensimmäinen näytelmäteksti, jonka hän on muokannut samannimisestä kirjastaan. Varasto naturalistinen tarina nykyajan duunareista. Se on viiltävä ajankuva, mutta kaukana saarnoista. Kuten Salminen itse sanoo siinä on ilkikurista huumoria. Mutta mustaa se huumori on. Ja työläisten välinen solidaarisuus on jäänyt vanhoihin lauluihin.

[Kuva]

Seela Sella ja Kyllikki Forssell Pirkko Saision näytelmässä Virhe.

[Kuva]

Ilja Peltonen ja Sari Puumalainen Arto Salmisen näytelmässä Varasto

[Kuva]

Juhani Laitala ja Seppo Pääkkönen demokratian kimpussa

[Kuva]

Veikko Honkanen ja Elli Castrén Papin perheessä.

[Kuva]

Katariina Kaitue ja Jukka Puotila leena Landerin näytelmässä Käsky

[Kuva]

Anna Krogeruksen Rakkausesta minuun näytelmässä Joanna Haartti, Pertti Sveholm ja Kristiina Halttu.

Kaikki näyttelevät Varastossa tyrmäävän hyvin. He tietävät tekevänsä pikkuklassikkoa. Ohjaus on Jukka Rantasen. Varasto on kevään tapauksia, samoin Rakkaudesta minuun.

Kantaesityksiä yhä lisää

Kansallisteatterissa nähdään vielä Reko Lundánin kirjoittama ja ohjaama Kutsumattomia vieraita. Se tapahtuu sairaalamiljöössä, mutta ei kuulemma ole mikään sosiaalipoliittinen raportti. Ensiilta suurella näyttämöllä oli 8.3 2006.

Leena Landerin sisällissodan loppuvaiheeseen paikallistuva Käsky tuli ensi-iltaansa pienellä näyttämöllä 22. 3. 2006. Lander on kirjoittanut näytelmän kirjansa Käsky pohjalta. Tarinassa on toimintaa, jännitystä ja inhimillistä, rajat ylittävää lämpöä, mutta toki myös hulluutta. Entisellä hulluin huoneella kaikki tapahtuukin. Näytelmän ohjaa Juha Malmivaara.

Pirkko Saisio toi Willensaunaan 10. 3. 2006 arkipäivän rasismia ja vaihtuvia identiteettejä kuvaava Sorsastaja, jossa kaikki näyttelijät ovat tummaihoisia.

Ei-kotimaisten tekijöitten näytelmistä kannattaa muistaa lähes shakespearelainen Demokratia, joka kertoo Willy Brandtin ja vakoilija Guillamen suhteen kuvaus. Michael Fraynin teksti panee ajattelemaan mikä oikeastaan oli Brandtin virhe jos mikään. Demokratiaa katsoessa on hyvä lukea ensin mainio käsiohjelma. Siinä kerrataan lyhyesti mitä tapahtui ja ketkä olivat vakoiluskandaalin päähenkilöt.

teksti: Arja-Anneli Tuominen
kuvat: Leena Klemelä
Takaisin sisällysluetteloon


   Sofia Gubaidulin täyttää 75 vuotta: Kremerata Baltica omistaa ylimääräisen konsertin

Nuoret kamarimuusikot -ohjelmaan viisi nuorta

Kuhmon Kamarimusiikin ensi kesän yksi odotetuimmista esiintyjistä, Kremerata Baltica, soittaa festivaalilla torstaina 27.7. klo 20 ylimääräisen konsertin, joka on omistettu lokakuussa 75 vuotta täyttävälle Sofia Gubaidulinalle. Yhtyeen muusikoiden ohjelmassa on säveltäjän kaksi jousikvartettoa. Gidon Kremerin johdolla yhtye soittaa festivaalin toisella viikolla. Toinen ylimääräinen konsertti on jo tätä ennen torstaina 20.7. klo 13 Lentiiran kirkossa. Konsertissa esiintyy Euroopan kamarimusiikkiakatemian koulutusjaksoon jo ennen festivaalia osallistuva Quarrel-kvartetti. Konsertin ohjelma päätetään myöhemmin.

Festivaalin Nuoret kamarimuusikot -ohjelmaan on valittu viisi nuorta taiteilijaa: Olga Polonsky, viulu, Sini-Maaria Simonen, viulu, Juho Pohjonen, piano, Irina Zahharenkova, piano, ja Marianne Järvinen, huilu. Nuoret kamarimuusikot esiintyvät yhdessä muiden festivaalin taiteilijoiden kanssa. Valinta tehtiin kutsun ja koesoiton perusteella.

Kuhmon Kamarimusiikin nimikkosäveltäjä on ensi kesänä Ludwig van Beethoven, jonka rinnalla festivaali esittelee suuren joukon hänen aikalaisiaan, edeltäjiään ja seuraajiaan. Ohjelmassa ovat mm. Beethovenin 4. pianokonserton kamarimusiikki- sovituksen Suomen ensiesitys, kaikki jousikvartetot ja miniatyyrikappaleita mekaanisilla uruilla sekä brunssi Beethovenin, Rossinin ja aikalaisten tyyliin. Kuhmon 37. Kamarimusiikki järjestetään 16.– 29.7.2006. Festivaalin taiteellinen johtaja on ensimmäistä kesäänsä Vladimir Mendelssohn. Neljäntoista päivän aikana Kuhmon Kamarimusiikissa kuullaan 69 tilaisuudessa 260 teosta. Taiteilijoita on kaikkiaan 140.

Lipunmyynti on sujunut tavanomaisen hyvällä vauhdilla: ennakkoostajien suosikkeja ovat illan uudet väliajalliset Päivän sydän -konsertit ja viikonloppujen maratonit.

[Ei kuvia]

Beethovenin ja aikalaisten lisäksi festivaalin ohjelmassa on säveltäjiä 1900-luvulta, kuten Luciano Berio, John Cage, Henri Dutilleux, George Enescu, Olivier Messiaen, Astor Piazzolla ja Dmitri Šostakovitš. Lisäksi kuullaan nykysäveltäjistä Philippe Hersantin, Heinz Holligerin ja R. Murray Schaferin teoksia sekä suomalaisista Joonas Kokkosen, Jean Sibeliuksen, Mark Gothonin ja Magnus Lindbergin sekä Mikko Heiniön ja Olli Mustosen teoksia.

Festivaalin taiteilijakuntaan kuuluvat mm. pianistit Konstantin Bogino, Julius Drake, Paavali Jumppanen, Juhani Lagerspetz, Olli Mustonen ja Henri Sigfridsson, viulistit Ik-Hwan Bae, Peter Cropper, Chloë Hanslip, Patricia Kopatchinskaja, ja Pekka Kuusisto, sellistit Jan-Erik Gustafsson, Mirel Iancovici, Ramon Jaffé, Christoph Richter, Michel Strauss ja Dominique Williencourt. Laulajista Kuhmon Kamarimusiikissa esiintyvät tenori Topi Lehtipuu ja viime vuonna kolmella kansanvälisellä tunnustuksella palkittu mezzosopraano Christianne Stotijn.

Jousikvarteteista mukana ovat Enescu, Meta4 ja Danel sekä muista yhtyeistä Belcanto Strings (Wolfgang Schröder, Daniel Raiskin, Ramon Jaffé) ja Storioni-pianotrio Amsterdamista. Festivaalilla esiintyy poikkeuksellisesti kaksi jousiorkesteria: Gidon Kremerin johtaman Kremerata Baltican lisksäksi Virtuosi di Kuhmo johtajanaan Peter Csaba.

Felix Mendelssohn kesän kuvataiteilija

Kuhmo-talon yleisölämpiössä on festivaalin ajan esillä säveltäjä Felix Mendelssohn-Bartholdyn (1809–1847) vesiväritöiden faksimile- jäljennöksiä. Näyttely on koottu yhteistyössä Saksan suurlähetystön ja Internationale Mendelssohn Stiftung e.V.:n kanssa.

Suosittu Elävien runoilijoiden klubi kokoontuu jälleen. Neljässä tilaisuudessa runojaan lukevat Claes Andersson, Anja Erämaja, Risto Oikarinen, Lauri Otonkoski, Markku Paasonen, Eino Santanen, Eira Stenberg ja Merja Virolainen. Juontaja on Saila Susiluoto. Kokoontumispaikkana on perinteisen Salakamarin lisäksi Lentiiran kirkko.

Takaisin sisällysluetteloon


   Kansakunnan käsikirjoittajan J. V. Snellmanin juhlavuosi

Tänä vuonna vietetään suomalaisen kansakunnan käsikirjoittajan ja rakentajan J. V. Snellmanin syntymän 200 -vuotisjuhlaa koko vuoden ajan. Teemana on sivistys, jonka voimaa Snellmanin elämäntyön kautta kansalaisille esitellään 100 päivänä ja useiden satojen erilaisten tilaisuuksien avulla eri puolilla maata. Erilaiset näyttelyt juhlavuoden aikana ovat havainnollinen tapa tuoda tätä sanomaa esille.

Valtakunnallisen Snellman –juhlavuoden valtuuskunnan puheenjohtajan toimii Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen ja pääsihteerinä dosentti, fil. tri Raimo Savolainen Suomen Akatemiasta.

Kulttuurijärjestönä Petöfi-Seura on omalta osaltaan osallistunut J. V. Snellmanin juhlavuoden viettoon yhteistyössä Helsingin suomenkielisen työväenopiston sekä Joensuun yliopiston Savonlinnassa sijaitsevan viestintälaitoksen kanssa järjestämällä Snellmanin Keski-Eurooppaan suuntautunutta matkaa vuonna 1840 kuvaavan näyttelyn sanoin ja kuvin. Näyttely on ollut avoinna Helsingissä 7.2. - 17.2.2006 ja Savonlinnassa 8.3. – 24.3.2006, ja sen oli koonnut työryhmä, johon kuuluivat Joel Niininen, Matti Pulkkinen ja Timo Koljonen Tampereelta sekä Osmo Kalliojärvi Helsingistä.

Helsingin suomenkielisen työväenopiston puolesta näyttelyn avasi rehtori Kaarina Vattula. Juhlavuoden puolesta avauksen suoritti juhlavuoden pääsihteeri, fi.tri Raimo Savolainen.

J. V. Snellmanin matka vuosina 1840-1842 kulki useimpien Saksan osavaltioiden läpi ja niinpä Savonlinnan näyttelyn avasikin Saksan Suomen suurlähettiläs, tri Hanns Schumacher, samalla valottaen saksalaista näkökulmaa J. V. Snellmanin elämäntyöhön sekä tuosta vuosisatojen saatossa muuttunutta nyky- Eurooppa kuvaa. Avauksessa häntä avusti fil. tri Luise Liefländer- Koistinen.

Elämänpituinen tiedonjano

Snellmanin ajattelun ja toiminnan rakentumisessa oli pääsihteeri Raimo Savolaisen mukaan kysymys jatkuvasta liikkeellä olosta, matkustamisesta, elämysten hankkimisesta ja tiedonkeruusta. Jo Oulun triviaalikoulussa hänessä heräsi tuo elämänpituinen tiedonjano. Viimeistään yliopistossa filosofiksi lukeneen nuorukaisen kutsumus kypsyi nuorison opettamiseen, väitöskirjan, filosofisten muistiinpanojen, luentokäsikirjoitusten ja ensimmäisten julkaistujen teosten kautta. Versovien aatteiden käytännön koetuspaikka oli lauantaiseura ja pohjalainen osakunta, jossa käytiin kiivaita keskusteluja kansakunnan suunnasta.

”Minulla on totisesti jo nuoruuden päivistä ollut vakaa usko kansallistunteen isosta voimasta” , huomauttaa Snellman muistelmissaan. Hänen mielestään kansallisuus ei merkinnyt muuta kuin kansallisen sivistyksen omaleimaisuutta, joka perustui menneiden sukupolvien luomaan traditioon. Sen syntymisen ja siirtymisen välttämätön edellytys oli kansalliskieli.

[Kuva]

Dosentti, fi.tri Raimo Savolainen.

[Kuva]

Rehtori Kaarina Vattula.

[Kuva]

Snellman-näyttelyn yleisöä Helsingin suomenkielisen työväenopiston aulassa.

[Kuva]

Joensuun yliopiston Savonlinnassa sijaitsevan viestintälaitoksen aulassa Snellman-näyttelyn avajaisissa maistui shamppanja

[Kuva]

Saksan suurlähettiläs tri Hanns Shumacher

Kulttuurin hiljainen työ

Snellmanin sanoma ylioppilaille ja tuleville virkamiehille oli selkeä: ”Meidän velvollisuutemme on ennen muuta kulttuurin hiljainen työ. Osoitamme isänmaallisuuttamme varmimmin antamalla vastaanottamallamme kulttuurille kansallisen muodon”. Snellmanin mukaan mikään kansakunta maailmassa ei kansallisessa elämässään ole jäänyt vaille sitä muotoa, johon sen henki on ollut kykenevä. Tämä vakaumus johti nopeasti yhteentörmäykseen vallitsevan järjestelmän kanssa. Snellmanin vaatimus akateemisesta vapaudesta oli ennen kuulumatonta aikana, jolloin suurin hyve oli vaieta ja tämä koski erityisen tarkasti yliopistoa. Lopputuloksena oli Snellmanin erottaminen yliopistosta, mutta hän sai luvan lähteä pitkälle ulkomaanmatkalle ilmeisesti siksi, että viranomaiset toivoivat hänen jäävän sinne.

Keski-Eurooppaan suuntautuvan matkansa Snellman aloitti 30.8.1840 Kööpenhaminasta. Talvella 1840- 841 Snellman viipyi pienessä Tübingenin yliopistokaupungissa ja kirjoitti seitsemän kuukauden aikana filosofisen pääteoksensa ”Persoonallisuuden idea”. Matkan aikana pidetty päiväkirja ja muistiinpanot olivat esityötä keväällä 1842 Tukholmassa ilmestyneelle matkakirjalle ”Saksa. Kuvauksia ja arviointeja matkalta 1840-41”. Matkakirjan kuvaus on teoksen otsikkoa laajempikin. Snellman aloittaa kirjoittamalla Tanskasta ja käyttää runsaasti tilaa Itävalta- Unkarin nähtävyyksien esittelyyn.

Wien on selvästi Snellmanin suosikkikaupunki. Puistokonsertissa Johan Strauss vanhempaa kuunnellessa ja viiniä siemaillessa saattoi helposti unohtaa, että maata johti Pyhän Allianssin sielu, kansleri Metternich, joka ystävänsä Nikolai I kanssa ajatteli samoin Snellmanin tapaisista persoonista, toteaa pääsihteeri Savolainen.

Sivistyksen voima maamme ainoa pelastus

Ajan vaatimuksena oli, että hyvässä matkakirjassa oli oltava kolme asiaa tasapainossa: käytännön opas perässätulijoille, historiaa ja kulttuuria selittävä tietoannos sekä viihteellinen ja kuvitteellinen osa, joka imaisee lukijan mukaansa. Kokeneena lehtimiehenä Snellman piti huolen, että tuo vaatimus täyttyi. Tämä vaatimus täyttyi myös hänen toisessa matkakirjassaan, joka oli tarkoitettu suomalaisen kansakunnan maailmanhistoriallista matkaa varten.

Se oli marraskuussa 1842 ilmestynyt ”Valtio-oppi”, johon hän kiteytti ulkomaanmatkansa tulokset. Ennen matkaa hän oli lähettänyt ystävilleen kirjeen, jossa hän oli todennut: ”Se perustotuus, jonka varassa tämä kaikki pohjimmiltaan on kuuluu: Suomi ei voi mitään väkivalloin; sivistyksen voima on sen ainoa pelastus”. Saksan osavaltioiden läpi vaeltaneena hän korosti entistä voimakkaammin kansallishengen roolia, sitä että muodollinen olemassaolo valtiona ei takaan kansakunnallista hyvinvointia. Suomen tie kansakunnan onneen tuli kulkea valistuksen, hyvien tapojen ja yleisen hyvinvoinnin laajentamisen kautta. Kutsumuksestaan raikastuneena pitkältä ulkomaanmatkaltaan Snellman palasi kotimaahansa toteuttamaan kansallisohjelmaa, jonka mukaan Suomen tuli omaa sivistysperintöään kehittämällä lunastaa itselleen paikka kansakuntien joukossa, korosti J. V. Snellman valtakunnallisen juhlavuoden pääsihteeri dosentti, fil. tri Raimo Savolainen esitelmässään.

Sulo Ikonen

Takaisin sisällysluetteloon


   Uusi taidemuseo Kumu vetää väkeä niin läheltä kuin kaukaa

Itsenäisyytensä vuonna 1991 takaisin saaneen Viron merkittävimpiin ja suurisuuntaisimpiin rakennushankkeisiin kuuluu viime helmikuussa Tallinnassa avattu Viron taidemuseo Kumu. Rakennuksen kaareva segmenttimuoto ja sijoittuminen louhittuun kalkkikivikallioon jo sinänsä on varsinainen nähtävyys. Suunnittelu on suomalaisen arkkitehdin Pekka Vapaavuoren käsialaa.

Rakennuksen tilavuutta hyvin kuvaa se, että sen katon alle mahtuisivat meikäläiset niin Ateneum kuin Kiasmakin. Sen tiloissa saman katon alla on mahdollisuus nähdä ensimmäistä kertaa läpileikkaus virolaisen kuvataiteen yli kaksi ja puolivuosisataista historiaa. Kansallisen taidehistorian ohella talossa esitellään virolaista ja kansainvälistä nykytaidetta.

[Kuva]

Uusi taidemuseo Kumu

Museo on sijoitettu Kadriorgin puiston kupeeseen, Viron presidentinlinnan ja ulkomaisen taiteen museon naapuriin Tallinna ydinkeskusten itäpuolelle. Lasnamäen kaupunginosan suunnasta katsottuna museo näyttää aluksi tasamaalta, josta pääsee terassitorin kautta niin piha-alueelle kuin toiselle pääsisäänkäynnillekin.

Nyt jo lähes kaksi kuukautta avoinna ollut museo täyttyy päivittäin eri ikäisistä virolaisista ja ulkomaalaisista. Taideteokset on ryhmitelty kahdeksi osastoksi, joista ajallisesti varhaisempi esittelee Viron taidetta 1700-luvulta toiseen maailmansotaan. Toinen kokonaisuus on ajallisesti lyhyempi ja se esittelee virolaista taidetta toisesta maailmansodasta maan itsenäistymiseen 1991.

Taidemuseo Kumu ei ole vain näyttelypaikka vaan myös aktiivinen nykytaiteen toimija. Sen auditoriossa järjestetään lähes päivittäin hyvin erilaisia taidetapaamisia ja musiikki-, tanssi- ja teatteriesityksiä.

Sulo Ikonen

Takaisin sisällysluetteloon


   Péter Nádas ja Unkari - Muistelmien kirja nousee ajatusten ja tapahtumien virrasta

Péter Nádas (s. 1942) on yhdessä muutamien ikätoveriensa kanssa mullistanut unkarilaisen kerronnan perinteen. Hän on ryhtynyt uudella tavalla kuvaamaan ihmisen mielenliikkeitä ja yhteiskunnan tilaa. Nämä kirjailijat edustavat sukupolvea, jonka kysymyksiin ei 1950- ja 1960-luvulla vastattu. Nyt he vastaavat itse.

Tällä hetkellä Nádas on Keski- Euroopassa jo kulttihahmo, kirjalliseen sivistykseen kuuluva ilmiö. Hänet rinnastetaan romaanitaiteen suuriin tekijöihin, Thomas Manniin, Robert Musiliin ja Marcel Proustiin. Saksan kirjallisuuspaavi Marcel Reich-Ranicki pitää Nádasia merkittävänä eurooppalaisena kertojana, ja Susan Sontagin mielestä Muistelmien kirja (Emlékiratok könyve) on yksi koko 1900-luvun suurista teoksista, ”suurin romaani mitä meidän aikanamme on kirjoitettu” (1. osa, 500 sivua, ilmestyi suomeksi helmikuussa 2006, 2. osa julkaistaan elokuussa; kustantaja on Tammi).

Nádasin läpimurtoteos Erään sukuromaanin loppu (Tammi 2000) juuttui János Kádárin Unkarissa sensuuriin ja julkaistiin pitkän empimisen jälkeen 1977. Nádas on sittemmin kirjoittanut useita romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä ja esseevalikoimia. Alun perin hän oli valokuvaaja ja reportteri. Muistelmien kirja on hänen pääteoksensa. Se on vimmainen rakkauskertomus ja samalla psykologinen tutkimusretki itäeurooppalaisuuteen ja sen traagisiin vaiheisiin.

Kun Péter Esterházyn tuotanto esittää maailman kaaoksena, Nádasin kirjoitus näyttää sen yhtenäisenä ja jakamattomana. Toinen ilmentää maailman moninaisuutta, toinen sen ykseyttä. Molemmissa on kysymys maailman olemuksesta.

Péter Nádas kuvaa poliittisia ja eroottisia myllerryksiä, Budapestin kansannousua, Stalinin kuolemaa koulupojan näkökulmasta, maailmankansalaisia useissa Euroopan kaupungeissa, Berliinissä, Budapestissä, Pohjanmeren rannikolla ja Moskovassa. Teemana on haavoittava rakkaus. Teoksen motto (Joh. 2:21) tiivistää kaiken yhteen lähtökohtaan: ”Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.”

[Kuva]

Kirjailija Péter Nádas

[Kuva]

Péter Nádas - Muistelmien kirja

Muistelmien kirjan keskiössä on toiseuden ja poikkeavuuden kokemus. Teksti pitää kohteen hievahtamatta paikallaan ja tunkeutuu koko ajan syvemmälle ja syvemmälle. Vertikaalinen ulottuvuus on sen voima. Se synnyttää vaikutelman tekstin tekemisestä köydenpunontana, eikä tuolla punomisella ole alkua eikä loppua. Se nousee suoraan ajatusten ja tapahtumien virrasta. Se tulkitsee katseita, tunteita, kiihkoa, hymyn ja naurun merkkikieltä ikään kuin salaisuuksiin vihittyjen kielenä. Se järjestää uudelleen terveen ja sairaan, oikean ja väärän, normin ja poikkeaman väliset suhteet. Se tulkitsee erilaisuuden oivaltamisesta seuraavia tunteita, pelkoa, inhoa, tukahduttamista, mutta myös iloa, onnea ja laukeamista.

Teos tutkii sovinnaisuuden raja-aitoja, erityisesti silloin, kun kuvauksen kohteena on kertojan mykkä ja rujo pikkusisko. Kuvaus pureutuu mykkyyteen, siihen ettei kohteella itsellään ole kieltä, on vain eräänlainen merkkikieli. Puhekyvytön elää jatkuvan läsnäolon todellisuudessa, kirkaisujen, ryömimisen ja ahmimisen maailmassa. Hän haluaa kaiken tässä ja nyt. Hänellä ei ole aavistustakaan poissaolon mahdollisuudesta. Mikä on tavallista, mikä poikkeavaa? Kertoja esittää kysymyksiä, teos antaa vastauksia. ” … kukaan ei voinut liikuttumatta katsella hänen epätoivoisia yrityksiään, kun hän otsa kurtussa yritti tavoittaa jonkin aivan jokapäiväisen sanan, turhaan, sillä se ei ollut hänen kieltään, mutta kun hänen etsimänsä sana tai ilmaisu voitokkaana kirkaisuna lopulta kieppui hänen huulillaan, kun hän itse kuuli sen, kun hän onnistui kuulemaan sanan jonka oli sillä tavoin pyydystänyt, silloin ihana hymy valaisi hänen kasvonsa, nauru, hymy ja nauru niin autuas ja onnellinen, että me emme ehkä ikinä saa sellaista kokea.”

Nádasin teksti on täsmällistä, samalla arvoituksellista. Sen johdosta on järjestetty symposiumeja, mutta teos ei ole paljastanut läheskään kaikkia arvoituksiaan. Sen tekijä on kuin matoa tarkkaileva tiedemies, joka tahtoo perehtyä tutkimuskohteeseen. Hän tekee havaintoja siitä, miten tuo kohde liikkuu; hän haluaa myös päästä selville siitä, millainen on tuon olion sisäinen järjestelmä. Hän pyrkii voittamaan väliaineen vastuksen. Kohteen ilmeettömyys, silmäterän mustuaisten liikkumattomuus, mykiöitten päällyslevyjen elottomuus ei saa estää havaitsemista. Tavoitteena on löytää elävät ja tuntevat silmät. Kertoja ikään kuin seisoo vuoren huipulla, kohtaa kuvansa ja on syöksymäisillään rotkoon, mutta ei syöksy. Hän ei syöksy, koska hänen sanansa on puhtaan ilon ilmaus, sen lähteenä luottamus olemassaolon ytimeen.

Hannu Launonen
(Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti ja Unkarin kirjallisuuden tutkija ja suomentaja.)

Takaisin sisällysluetteloon


   Lennart Meri lähti viimeiselle matkalleen: Virossa oli maaliskuussa valtakunnallinen surupäivä

Viron uudelleen itsenäistymiseen symbolina niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin pidetty Lennart Meri toimi Viron presidenttinä vuosina 1992- 2001. Viimeiselle matkalleen hän lähti vakavan sairauden murtamana 14.3. tallinnalaisessa sairaalassa. Hän oli syntynyt 29.3.1929 Tallinnassa.

Presidentti Meren siunaustilaisuus pidettiin maaliskuun viimeisenä viikonvaihteena lauantaina 25.3. Tallinnan Kaarlen kirkossa, jossa lähiomaisten lisäksi paikalla oli noin tuhat kutsuvierasta. Samalla se oli myös Virossa valtakunnallinen surupäivä, jonka aikana tuhannet ihmiset kävivät hyvästelemässä Lennart Meren arkun Kaarlen kirkossa. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat myös kokoontuneet katujen varsille, kun Meren hautajaissaattue kulki Tallinnan läpi.

Meren muistopuheen oli kirjoittanut kirjailija Jaan Kross, ja siunaustilaisuudessa kuultiin myös kaksi Meren hautajaisia varten sävellettyä teosta.

[Kuva]

Presidentti Lennart Meri 1929-2006

[Kuva]

Suomen presidentti Tarja Halonen virallisessa muistotilaisuudessa esittämissään muistosanoissa Kadriorgin linnassa totesi, että Viron kansa on menettänyt suuren valtiomiehen, joka ehti tehdä monta elämäntyötä.

[Kuva]

Kymmenet tuhannet ihmiset olivat saapuneet katujen varsille hyvästelemään presidentti Lennart Merta kun hänen hautajaissaattueensa kulki Tallinnan läpi kohti Metsäkalmistun hautausmaata.

Kutsuvieraita Meren hautajaisiin osallistui peräti 45 maasta. Suomesta tilaisuudessa olivat läsnä mm. tasavallan presidentti Tarja Halonen sekä presidentit Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari.

Virallisessa muistotilaisuudessa Kadriorgin linnassa presidentti Tarja Halonen muistosanoissaan totesi, että Viron kansa on menettänyt suuren valtiomiehen, joka ainutlaatuisena ihmisenä ehti tehdä monta elämäntyötä. Halosen mukaan Meri innosti ihmisiä toimimaan yhteisten päämäärien hyväksi. Nykyinen Viron presidentti Arnold Rüütel puolestaan kiitteli muistopuheessaan Meren tekemää työtä, jolla hän vauhditti virolaisten elämän ohjautumista paremmille urille.

Lennart Meri oli paitsi poliitikko myös elokuvaohjaaja ja kirjailija, jonka tuotantoa käännettiin yli kymmenelle kielelle.

Hän oli 1990 –luvun alussa Viron ulkoministeri sekä jonkin aikaa Viron Suomen suurlähettiläänä.

Meri haudattiin Metsäkalmiston hautausmaalle Tallinnaan omaisten läsnä ollessa.

Takaisin sisällysluetteloon


   Kansallisoopperan Taikahuilun nähnyt jo 22 000 katsojaa

Mozart-baletit on loppukevään yleisösuosikki

Suomen Kansallisoopperan uuden Taikahuilu-produktion on nähnyt jo 22 000 katsojaa. Jussi Tapolan ohjaama Taikahuilu sai ensi-iltansa 3.3., ja kaikki tähänastiset 17 esitystä ovat olleet lähes loppuunmyytyjä. Jäljellä on vielä 2 esitystä, jotka ovat niin ikään loppuunmyydyt – peruutuspaikkoja voi kysellä Oopperan lipunmyynnistä tai Lippupisteestä. Suosittu Taikahuilu palaa ohjelmistoon syyskaudella 2007.

Loppukevään yleisösuosikiksi on nousemassa 6.5. Alminsalissa ensiiltansa saanut Mozart-baletit, jonka kaikki 10 esitystä on jo lähes loppuunmyyty. Mozartin musiikin innoittamassa kolmen koreografian illassa nähdään Jiøí Kyliánin teokset Petite Mort ja Sechs Tänze sekä George Balanchinen Divertimento 15.

[Kuva]

Petrus Schroderus ja Mari Palo W. A. Mozartin oopperassa Taikahuilu. Kuva: Heikki Tuuli

[Kuva]

Mai Komori ja Nicholas Ziegler George Balanchinen baletissa Divertimento 15. Kuva: Sakari Viika

Suuren kysynnän vuoksi Mozartbaleteista järjestetään 27.5. lisäesitys, johon on vielä lippuja saatavilla. Lisäesityksessä Jan Söderblomin johtaman Kansallisoopperan orkesterin korvaa nauhamusiikki, ja liput ovat tämän vuoksi normaalihintoja edullisemmat (28 euroa). Myös Mozart- balettien muihin esityksiin kannattaa kysellä peruutuspaikkoja.

Kansallisooppera esittää 250-vuotiaan Mozartin juhlavuoden aikana kaikkiaan 5 säveltäjäneron ikivihreää oopperaa. Toukokuun aikana on vielä viisi Figaron häiden esitystä ja yksi Ryöstö seraljista -oopperan esitys, joihin kaikkiin on lippuja saatavilla. Juhlat jatkuvat syksyllä, jolloin ohjelmistoon palaavat suositut Così fan tutte ja Don Giovanni. Lokakuussa Alminsalissa saa ensi-iltan- Kansallisoopperan Taikahuilun nähnyt jo 22 000 katsojaa Mozart-baletit on loppukevään yleisösuosikki sa Mozartin varhainen helmi Zaide Lisbeth Landefortin ohjauksena. Liput syksyn esityksiin ovat nyt myynnissä.

Takaisin sisällysluetteloon


   Kansallisoopperan hallitus päätti taloutensa tervehdyttämisestä

Suomen Kansallisoopperan hallitus käsitteli Oopperan talouden tervehdyttämisohjelmaa kokouksessaan keskiviikkona 26.4. Tervehdyttämissuunnitelman lähtökohtana on ooppera- ja balettiesitysten säilyttäminen niiden saavuttamalla korkealla taiteellisella tasolla sekä päänäyttämön kaikkien esitysten määrän säilyttäminen entisen suuruisena (noin 200).

Ensi-iltoja on jatkossakin vuodessa seitsemän, joista neljä oopperan ja kolme baletin uutta teosta. Vuonna 2007 toteutettava teatteritekniikan peruskorjaus sulkee päänäyttämön vuoden 2007 huhtisyyskuun ajaksi, mikä vähentää lipputulojen määrää ja heikentää Kansallisoopperan taloudellista tilannetta.

Ohjelman pääkohdat ovat koko henkilöstön lomauttaminen kahden kuukauden ajaksi touko-kesäkuussa 2007, markkinoinnin ja myynnin vahvistaminen, henkilöstömäärän vähentäminen seuraavien kolmen vuoden aikana noin 40 henkilöllä, ohjelmiston valintaprosessin uudistaminen, kolmivuotinen jatkuva budjetointi sekä reaaliaikaisen talousseurannan tehostaminen. Henkilöstön määrän vähentäminen tulee koskemaan kaikkia työntekijäryhmiä, ja se toteutetaan pääasiassa luonnollisen poistuman kautta taiteelliset tavoitteet huomioon ottaen.

[Kuva]

Kansallisooppera

Markkinoinnin ja myynnin työtä tullaan vahvistamaan, ja markkinointi kytketään jatkossa tiiviimmin ohjelmistosuunnitteluun. Tavoitteena on löytää uusia asiakkaita ja kohderyhmiä mm. koko maan laajuisen asiamiesverkoston toiminnan tehostamisella.

Tervehdyttämisohjelman tavoitteena on saada palautettua osittain menetetty käyttöpääoma vähintään entiselle tasolleen sekä luotua toteuttamiskelpoinen suunnitelma toimintatapojen muuttamiseksi siten, että tulevina vuosina tullaan toimeen niillä voimavaroilla, jotka kulloinkin ovat käytettävissä.

Tervehdyttämisohjelma esiteltiin tiedotusvälineille lehdistötilaisuudessa, jossa olivat läsnä mm. hallituksen puheenjohtaja, pääsihteeri Seppo Tiitinen, opetusministeriön nimeämä asiantuntijajäsen, johtaja Rauno Anttila, Kansallisoopperan pääjohtaja Erkki Korhonen ja tervehdyttämisohjelman laatinut hallintojohtaja Pekka Kauranen. Tilaisuudessa oli läsnä myös henkilökunnan edustajia.

Suomen Kansallisoopperan vuotuinen budjetti on 54 milj. euroa, joka sisältää oopperatalon n. 11 milj. euron vuokran. 74,7% rahoituksesta tulee Opetusministeriön veikkausvoittovaroista, 17,2% lipputuloista ja yhteistyökumppaneilta sekä 7,7% pääkaupunkiseudun kunnilta. Henkilöstökulujen osuus toimintamenoista on 82%. Vuoden 2005 tilinpäätös oli 1,7 milj. euroa alijäämäinen. Vuoden 2005 esitysten katsojapeitto oli 73% (82% vuonna 2004) ja katsojamäärä oli 246 929 (271 983 vuonna 2004). Vuonna 2005 oli 378 esitystä ja vastaavasti vuonna 2004 oli 420 esitystä.

Takaisin sisällysluetteloon


   Petöfi - seura tiedottaa

Seuran hallitus kokoontuu sunnuntaina 21. toukokuuta klo 13.00 huoneistossa Porthaninkatu 7 B 27. Helsinki. – Esillä ajankohtaisia asioita. Toivotaan ennakkoilmoittautumista puh. 09-701 8524 ja samalla saat tietoosi myös porttikoodin. Tervetuloa!

Seuran sääntömääräinen kevätkokous järjestetään keskiviikkona 31. toukokuuta klo 18.00 huoneistossa Porthaninkatu 7 B 27. –Esillä sääntöjen määräämät asiat. Toivotaan myös tähän kokoukseen ennakkoilmoittautumista puh. 040-512 4326, jolloin myös saat tietoosi myös porttikoodin. Tervetuloa!

Alkavan kesän aikana suunniteltu Tallinnan retki monien yhteensattumien vuoksi peruuntuu, mutta syyskauden avajaisiksi on suunnitteilla jäsenistölle elokuussa päivän retki Tallinnaan tutustumaan Viron uuteen taidemuseoon KUMIIN. Ehdotuksia matkan ajankohdasta ja osallistumisesta puh.040- 512 4326.

Seuraavan Juliska –lehden aineistoa kootaan jo elokuussa ja tarkoituksena on saada lehti maailmalle heti syyskuun alussa, joten lehteen tarkoitetun aineiston pitäisi olla toimituksessa elokuun loppuun mennessä.

[Ei kuvia]

Petöfi-Seuran jäsenmaksu vuodelle 2006 on 20 euroa jonka pyydämme suorittamaan kesäkuun 15. päivään mennessä tilille: 800021- 4504492. Muistathan laittaa maksukuittiin nimesi!

Juliska -lehti hakee joukkoonsa lisää talkoovoimia. Mikäli omaat toimitukselliseen työhön sopivaa koulutusta ja haluat harjoitella kulttuurilehden toimittamista neljä kertaa vuodessa, ota yhteyttä lehden toimitukseen. Myös kirjoittavat avustajat ja kuvaajat ovat tervetulleita!

Syyskaudella 2006 toimintansa aloittava uusi ajankohtaisiin asioihin pureutuva lehti etsii kauttamme jonkin verran toimittajakokemusta ja sopivaa koulutusta sekä toimituksen teknistä taitoa omaavia harjoittelijoita. Tiedustelut puh. 044-0220309.

Takaisin sisällysluetteloon


   Kyläsärkän lapset

Mitä rastas kertoi kun kevät oli tulossa?
Vanhoja tarinoita, vaaroista, sinisistä
järvistä.
Muuttomatkoista, kaipuusta ja
leskenlehdistä.

Ja rastashan laulaa, illan kultaisen sulossa
Lauluja vuosien takaa, nyt kuulemaan
suostu
kuinka on kaaduttu ja taas ylös noustu

On rastaan laulussa ikävää ja surun
huntua.
Se laulaa perheestä, hautausmaan laidasta
hiekkatiestä, leivästä monesti kaidasta.

Ja onko rastaan silmässä kyynelen tuntua? Olihan
valvottuja öitä pelkoa, ahdistusta.
Päivienkin reuna usein surusta musta.

Rastasta pyydän, laulathan vielä!
Täytyihän olla iloakin siellä?

Rastas hiljaa hymyy, ja uuden laulun
alkaa.
Toki sireenipensas ja ruusukin siellä
kukki,
uunin edessä kehräsi kahden kissan rukki.

Pienestä mökistä rastas laulaa ja sitten
jatkaa
Viisi lasta on heitä, poikia kolme ja tyttöjä
kaksi
ja voi, miten sanoisin heitä. Viattomaksi?

Pian on ilta ja rastas vieläkin puhuu. Vannehameista,
vikineistä ja lintukirjoista, pulkasta,
iilimadoista ja m u s ti k kamatkoista.
Rastas sukii sulkaa ja kyyhky iltaan huhuu.

[Kuva]

Kyläsärkän lapset

Maitotinki, tiilitehdas, pihalla pyörä ja
pyykit.
Oma Apu, aitta, ukkonen, taikinassa äidin
nyrkit.

Rastasta pyydän, laulathan vielä! Yhäkö
lapset asuvat siellä?

On rastaan lauluun tullut jo uusi sointi
Se kertoo kuinka lapset varttui ja pois ne
lähti.
Ja jokaisella edessään tuikki oma
johtotähti.

Ja vielä kerran herää rastaan taiturointi Se
laulaa kuinka kulkee he maailmalla omia
teitä.
Rinnassaan itku ja nauru ja aurinko hyväilee
heitä.

Yön hämärissä rastas nosti päätään ja
huilu soi
Sinä kuuntelija, tämä käsitä ja ota
sydämees,
uusi kevät ja uusi kukoistus, on aina ees.

Mustarastaan klarinetti soi ja huilu,
huilukin unelmoi
Kirkkonummen, Helsingin rantaan tule
kuuntelemaan,
Joensuun, Iisalmen ja Kangasalan metsiin
vastaanottamaan,
Minä tulen taas!

Riitta Meurman

Takaisin sisällysluetteloon





Palaa alkuun

© Copyright Petöfi-Seura ry  |  Visualisointi ja tekninen toteutus, Matthias Kreisman