Juliska 1/2006

Sisällys:

Kansi

J. V. Snellmanin matka Keski-Eurooppaan hengittämään raikasta ilmaa

J. V. Snellmanin syntymästä 200 vuotta

HKO:n kevätkausi 2006 soi tarinoita ja dialogeja

Nykydraama vahvasti esillä Espoon Kaupunginteatterissa

Teatterinjohtaja Jussi Helminen opastaa opetusministeriötä

Kiintoisia näköaloja Gallen-Kallelan museossa

Kaukainen rakastettu Kuhmossa

Taidetta ja tiedettä revontulista

Savonlinnan Oopperajuhlat 2006: Ensi-iltoina intohimoinen Carmen ja hauska Hui Kauhistus!

KOM-teatterin juhlavuoden tapahtumia

Petöfi-Seuran toimintaa




   J. V. Snellmanin matka Keski-Eurooppaan hengittämään raikasta ilmaa

Näyttely Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston Opistotalossa 7.2.–17.2.2006

J. V. Snellman teki 35-vuotiaana vuoden kestäneen matkan Keski- Eurooppaan vuosina 1840–41. Tübingenin yliopistossa vietetyn tutkimusjakson lisäksi hän tutustui perusteellisesti yliopistoihin, yhteiskuntaan ja taiteisiin ja julkaisi havainnoistaan Tukholmassa 1842 matkakirjan. Matkaa edeltänyt ristiriitainen kausi Helsingin yliopistossa sai Snellmanin luonnehtimaan matkaansa lähdöksi hengittämään raikasta ilmaa.

Historianopettaja Osmo Kalliojärvi Helsingistä sekä graafikko Timo Koljonen, emeritus kustannusjohtaja Joel Niininen ja päätoimittaja Matti Pulkkinen Tampereelta matkasivat viime kesänä autolla kolmessa viikossa 3500 km pituisen ”Snellman-kierroksen” ja tallensivat Snellmanin näkemää ja kokemaa luontoa, taidetta ja kaupunkikuvaa tulevaa näyttelyä varten. Näyttelyssä kuviin on liitetty J. V. Snellmanin omat kommentit, jotka tuovat esiin kiehtovia piirteitä luonnosta ja taiteista kiinnostuneesta tulevasta valtiomiehestä.

[Kuva]

Tämän J. V. Snellmanin vuosina 1840-41 kulkeman Keski-Euroopan reitin 3500 km matkasivat Osmo Kalliojärvi, Timo Koljonen, Joel Niininen ja Matti Pulkkinen kolmessa viikossa kesällä 2005.
Näyttelyn avaa J. V. Snellman-juhlavuoden pääsihteeri, dosentti, valt.tri Raimo Savolainen tiistaina 7.2.2006 klo 18.30 Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston Opistotalossa, 2. kerros, Helsinginkatu 26. Tervetuloa!

Näyttelyä on tukenut Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto. Näyttelyn järjestävät Helsingin kaupungin suomenkielinen työväenopisto ja Petöfi-seura ry.

Takaisin sisällysluetteloon


   J. V. Snellmanin syntymästä 200 vuotta

Vuoden 1840 aikoihin Suomen kieli- ja sivistysolot olivat, kuten kirjallisuushistorioitsija, professori Viljo Tarkiainen on todennut, suurin piirtein lähes samalla kannalla kuin Ruotsin vallan loppuaikoina. Suomenkielinen enemmistö oli jäänyt jonkinasteiseksi paariasluokaksi. Koko maamme sivistyneistö oli ruotsinkielistä ja harvalukuinen virkamiesylimystö hallitsi maata venäläisten ohjeiden ja perittyjen Ruotsin lakien mukaisesti. Maassamme oli vain muutama suomenkielinen kansakoulu. Oli vuosia, kuten esimerkiksi 1842-1843, jolloin ei suomeksi ilmestynyt lainkaan sanomalehtiä eikä muutakaan kirjallisuutta lukuun ottamatta muutamaa vähäistä uskonnollista teosta.

Suomen kansan sivistystarpeista vallitsi täysi välinpitämättömyys virkamiehistön ja ns. hallitsevan yläluokan keskuudessa. Sivistysolojen katsottiin olevan niin kuin niiden pitääkin olla, kunhan vain maassa vallitsi hiljaisuus ja rauha. Tilanteen vakaana säilymisestä ennakkosensuuri yritti pitää huolta parhaansa mukaan.

Tuolloin nousi esiin mies, joka aloitti taistelun tuota kuolemanhiljaisuutta ja kansan uneliaisuutta vastaan. päämääränään nostaa elävää kansallishenkeä Suomessa ja päästää suomalaisen kansan enemmistö osalliseksi yleisinhimillisestä sivistyksestä oman kielensä avulla. Tämä mies oli silloinen Kuopion koulun rehtori, myöhemmin filosofian professori ja senaattori Johan Vilhelm Snellman. Hän oli suorastaan tulisieluinen aikansa vallankumouksellinen taistelijaluonne, ajattelija ja käytännön valtiomies. Vaikka Snellman oli lähtenyt ruotsalaisesta kodista ja käytti läpielämänsä kirjoituksissaan lähes yksinomaan ruotsin kieltä, oli hän sydämeltään suomalainen.

Jokainen asia, johon Snellman kävi käsiksi, muuttui eläväksi ja konkreettiseksi. ”Minä olen tehnyt pääni itse”, tokaisi hän mm. kuuluisassa Tukholmasta 1840 Fredrik Cygnaeukselle lähettämässään kirjeessä. Snellmanissa synnynnäistä älyllistä suorituskykyä ravitsi ja lietsoi määrätietoinen tahto, harvinainen siveellisen kehittymisen tendenssi. Määrätietoisesti hän asetti vastakohdaksi teknillis-älyllisen ”puolisivistyksen” ja todellisen henkisen kulttuurin. Hän suoritti myös yliopistolliset opiskelunsa erittäin perusteellisesti.

Snellman toimi jo jonkin aikaa Helsingin yliopiston dosenttina ja Pohjalaisen osakunnan kuraattorina, mutta hänet potkittiin yliopistosta ulos hänen liian vapaamielisten valtiollisten ajatustensa ja niiden tinkimättömän noudattamisensa takia. Hän kuitenkin jatkoi tieteellistä työtään jälleen Tukholmassa valmistellen mm. pääteostaan, kansallis-valtiollista oppi- tai käsikirjaa Lärän om staten – Valtioppi 1842. Teoksessaan Snellman nojaa Hegelin filosofiaan siten, että valtion luo ja sen ytimenä on kansallishenki, joka historiallisen kehityksen johdosta muodostaa kussakin kansakunnassa ja joka sisäisenä voimana johtaa yksilöiden henkistä elämää ja heidän toimintaansa.

Kun Snellmanin tieteellisen ura oli tukossa ja koulun rehtorin vakanssi ei hänen riittävästi tyydyttänyt hänen henkistä kapasiteettiään, jatkoi hän terävien artikkeleiden kirjoittamista ja perusti jopa oman Saima –lehden. Lehti saavutti merkittävän aseman Suomen sivistyksellisessä ja valtiollisessa elämässä, mutta jo kolmen vuoden kuluttua venäläinen virkavalta lakkautti sen. Vuonna 1850 Snellman muutti Kuopiosta Helsinkiin , missä hän aluksi toimi konttoristina. Mutta kun vuonna 1855 Venäjällä tapahtui hallitsijan vaihdos ja Suomessa kuvernöörin vaihdos, niin Snellman vapautui yliopistollisesta pannasta ja sai jo seuraavana vuonna nimityksen siveysopin ja tieteiden järjestelmän professoriksi. 1863 hänet kutsuttiin senaatin jäseneksi ja siinä asemassa hän vei päätökseen Suomen rahakannan uudistamisen ja työskenteli tarmokkaasti suurien nälkävuosien hädän torjumiseksi. Hänellä oli myös ratkaiseva osuus vuoden 1863 kieliasetuksen toimeenpanemiseen.

J. V. Snellman kuoli 1881. Sakari Topelius totesi mm. hänen siunaustilaisuudessaan: “Snellman kuului siihen harvinaiseen suurilahjaiseen suomalaisten nuorukaisten ydinjoukkoon, jota mitkään esteet eivät voineet masentaa, mitkään tappiot kukistaa, saattamaan täyteen ajan perusaatteen, jota ei koskaan voida sysätä syrjään, jonka täytyy astua esille kaikilla aloilla, nimittäin: Suomi itsessään, itsellensä ja itsensä kautta!”

J. V. Snellman on väkevämmin kuin kukaan muu yksityinen henkilö vaikuttanut suomalaisen hengen heräämiseen, suomenkielisen kansan sivistykselliseen, yhteiskunnalliseen ja itsenäiseen valtiolliseen nousuun.

Sulo Ikonen
Takaisin sisällysluetteloon


   HKO:n kevätkausi 2006 soi tarinoita ja dialogeja
   
Helsingin kaupunginorkesterin päättynyt syyskausi 2005 oli jälleen yleisömenestys; Finlandia-talossa järjestettyjen julkisten konserttien keskimääräinen täyttöaste nousi 86,4 prosenttiin. Koko vuoden kuulijamäärä ylsi samoin huippulukemiin; yhteensä 130 000 kuulijan saldo sisältää kaikki tilaisuudet, joissa kaupunginorkesteri esiintyi vuoden mittaan.

Kevätkaudella 32 julkista konserttia

Alkavan kevätkauden viiteen kuukauteen mahtuu 32 julkista konserttia Finlandia-talossa sekä neljä konserttia kaupunginorkesterin 4 700 kummilapselle, jotka saavat toukokuussa henkilökohtaisen kutsun heille räätälöityihin konsertteihin ja musiikkipajoihin.

Kevätkaudella 2006 HKO:n kapellimestarina debyyttinsä tekevät 19- vuotias Lionel Bringuier, Besanconin kapellimestarikilvan tuore voittaja (6.1.), John Carevve Musica nova Helsinki -festivaalin Rammstein-produktiossa (9.3.) sekä Keski-Euroopassa näyttävää uraa rakentava saksalainen Jun Märkl (12.4. & 13.4.).

Raskaan sarjan maestrovierailuja

Ylikapellimestari Leif Segerstam ja päävierailija John Storgärds johtavat kolmanneksen kevätkauden konserteista. Raskaan sarjan maestrovierailuista mainittakoon mm. Okko Kamu maaliskuussa, Paavo Berglund huhtikuussa sekä Lawrence Foster ja Jukka-Pekka Saraste toukokuussa.

[Kuva]

Helsingin Kaupunginorkesterin ylikapellimestari Lefi Segerstam.

[Kuva]

Elisabeth Leonskaja, odotettu solistivierailija. Kuva: Rafael Martin.

[Kuva]

Huhtikuussa HKO:n kapellimestarina saksalainen Jun Märkl. Kuva: Tom Aldridge.

[Kuva]

Ihmelapsesta megatähdeksi kasvanut viuluvirtuoosi Sarah Chang. Kuva: Sheila Rock.

Michael Schönvvandt tuo 26.1. Tanskan-tuliaisinaan Hornemanin Gurre-sarjan ja Nielsenin neljännen sinfonian. Susanna Maikin ohjelmistossa 6.4. soi Beethovenin ja Bartókin musiikki. Dmitri Slobodeniouk johtaa kolmasti: venäläisen ohjelman 18.1. & 19.1. sekä 23.3. Lauri Saikkolan ja Dmitri Shostakovitshin 100-vuotisjuhlintaan liittyvät konsertit.

Kevään virtuoosivieraat

Kevätkauden odotettuja solistivieraita ovat mm. pianotaiteilija Elisabeth Leonskaja (18.1. & 19.1.), HKO-debyyttinsä tekevä pianisti Francois-Frederic Guy (1.2. & 2.2.), muusikkopari Isabelle van Keulen ja Michael Collins (9.2.) Erkki-Sven Tuurin Noesis-konserton Suomen ensiesityksessä, klarinetisti Martin Frost (15.2. & 16.2.) Anders Hillborgin konserton solistina, baritoni Gabriel Suovanen Rautavaaran Aleksis Kivi-laulujen tulkkina konserteissa ja levytyksessä viikolla 11, Paavali Jumppanen (20.4.) Rahmaninovin kolmannen pianokonserton solistina sekä Sarah Chang, ihmelapsesta megatähdeksi kasvanut viuluvirtuoosi (10.5. & 11.5.). Leif Segerstamin johtamiin Vappumatineoihin (1.5.) oman pirteän lisänsä tuo lauluyhtye Rajaton.

Requiem, Mein Herz brennt, …

Monipuolisesta ohjelmatarjonnasta kertovat mm. seuraavat konsertit: 12.1. Mozart-juhlavuoden avaava Requiem, Kimmo Hakolan oboekonserton Suomen-ensiesitys 1.3. itse Helen Jahren solistina, 9.3. Torsten Raschin Mein Herz brennt-laulusarja MnH-festivaalilla sekä Saikkolan viulukonserton uusi tuleminen 23.3. HKO:n oman konserttimestarin Erkki Palolan tulkitsemana.

Orkesterin omia muusikoita kuullaan solisteina muutenkin: 29.3. & 30.3. lyömäsoitinten äänenjohtaja Markku Mannola soittaa Sallisen Sinfonisissa dialogeissa ja 12.4. & 13.4. soolocornisti Mika Paajanen Mozartin kolmannen käyrätorvikonserton solistina.

Kevätkauden nostalgiseksi huipennukseksi kuulijat pääsevät verestämään enemmän tai vähemmän riemukkaita muistojaan koulujuhlista ja koulun laulutunneilta teemalla „Jo joutui armas aika ja suvi suloinen“. Tahtipuikkoon tarttuu ylikapellimestari Segerstam ja mikrofoniin esilaulattajana Satu Sopanen.

Takaisin sisällysluetteloon


   Nykydraama vahvasti esillä Espoon Kaupunginteatterissa

Kevätkauden 2006 oma tuotanto Espoon Kaupunginteatterissa on uutta luova musiikkiteatteriesitys Hyvän neuvon tietäjä, jossa yhdistyvät ikivanhan arkkitarinan myyttiset ainekset ja nykypäivän katastrofiuutisia kirkuva lööppitodellisuus. Näytelmä perustuu Euripideen, Willy Kyrklundin ja Christa Wolffin teksteihin Medeia-myytistä ja sen on dramatisoinut ja ohjannut Laura Jäntti. Musiikin on säveltänyt Pedro Hietanen. Päärooleissa nähdään Ritva Oksanen ja Puntti Valtonen. Ensi-ilta on Revontulihallissa 9.2.2006.

Ulkomainen vierailu tulee Ruotsista. Riksteatern tuo Suomeen kiertueelle Lars Norenin kirjoittaman ja ohjaaman puhuttelevan esityksen Terminal, joka koostuu kahdesta näytelmästä Terminal l ja Terminal 2. Molemmissa on samat näyttelijät ja ne käsittelevät samaa aihetta: aikaa ja ajan kulumista, muistia ja muistamisen mysteeriä. Suomen ensi-ilta on Espoossa 18.4.2006 ja toinen esitys päivää myöhemmin, minkä jälkeen esitys jatkaa Turkuun, Tampereelle, Vaasaan, Ouluun, Kuopioon ja Jyväskylään.

Kantaesityksinä Espresso, Spoonface ja Trad.komedia

Kantaesityksiä Espoossa nähdään kolme. Ensimmäinen niistä on 16.2.2006 suomalais-ranskalaisen Circo Aereo & Les Objets Volants - ryhmän Espresso, jossa yhdistetään uutta sirkusta ja nykytanssia. Ohjauksesta vastaa Maksim Komaro.

Toinen kantaesitys on Lee Hallin kirjoittama ja Henrika Anderssonin ohjaama Spoonface, jota on aiemmin esitetty ruotsin kielellä Klockriketeaternissa. Nyt sama esitys nähdään ensimmäistä kertaa suomenkielisenä Espoossa, Spoonfacen roolissa on edelleen kehuttu ja kiitetty Maria Heiskanen. Esitykset Revontulihallin kahvilassa 30.3.2006 alkaen.

Kevään kolmas kantaesitys on Mark Dohertyn absurdi komedia Trad., jota Espoon Kaupunginteatterissa esitetään nimellä Trad.komedia. Rooleissa nähdään Martti Suosalo, Mika Nuojua ja Jukka Rasila, ohjaus on Kari Paukkusen. Esitykset alkavat Louhisalissa 5.4.2006 ja ne jatkuvat syksyllä.

[Kuva]

Näyttelijät Eila Roine, Heidi Kiviharju ja Esko Roine esityksessä Eila, Rampe ja likka. Kuva: Tapio Parkkinen.

Kotimaista nykydraamaa

Kotimaiset vierailut edustavat nykydraamaa. Maaliskuun alussa nähdään Otso Kauton kirjoittama ja ohjaama Turistin paluu Oulun Kaupunginteatterista. Maaliskuun loppupuolella on vuorossa Antti Majanlahden ohjaama Se on myähästä ny Lappeenrannan Kaupunginteatterista ja toukokuussa Tapio Parkkisen ohjaama Eila, Rampe ja likka Tampereen Työväen Teatterista. Molemmat jälkimmäiset esitykset perustuvat Sinikka Nopolan humoristisiin hämäläisteksteihin.

Huhtikuussa Wasa Teater tuo Espooseen ruotsinkielisen esityksen Idioterna, joka pohjautuu Lars von Trierin samannimiseen elokuvaan. Ohjauksesta vastaa Niklas Groundstroem.

Ohjelmistoa täydentävät Eija Ahvon ja Toni Edelmannin teatteriesitys Vuodet — saanko puhua rakkaudesta? sekä Jeesuslapsen ensimmäinen ihmeteko, joka on näyttelijä Jukka Pitkäsen hieno tulkinta Dario Fon satiireista.

Takaisin sisällysluetteloon


   Teatterinjohtaja Jussi Helminen opastaa opetusministeriötä

YOn mielenkiintoista, että OPM on perustanut uuden sisäisen yksikön teatteriavustuksia varten ilman, että siitä on ollut minkäänlaista julkista keskustelua. Yksikön tehtävänasettelusta tai tavoitteista ei ole tiedotettu. OPM lie päättänyt jakaa käytettävissä oleviaan rahoja uudella tavalla, satsata suomalaisen kulttuurin vientiin tinkimällä muista toiminnoista, sanoi teatterinjohtaja Jussi Helminen avatessaan Espoon Kaupunginteatterin kevätkauden 2006.

Toivon sydämestäni, että yksikön virkanaisilla on kauaskatseista viisautta ja näkemystä satsata teatterin alueella näitä vientirahoja tulevaisuuteen, sillä tällä hetkellä suomalainen teatteri ei ole vientikelpoista.

Musiikin, kuvataiteen, kirjallisuuden, ja jopa sirkustaiteen alueella suomalaisille taiteilijoille ja teoksille on Euroopassa ja maailmalla kysyntää, teatterissa ei. Tämä ei tarkoita, etteikö suomalainen teatteri olisi hyvää suomalaista teatteria, se vaan on niin suomalaista. Pidän minä mämmistäkin, mutta en kehota haaskaamaan yhteiskunnan varoja sen vientiponnistuksiin.

Euroopasta teatterimme näyttää kieleen ja traditioonsa sidotulta ja vanhanaikaiselta. Ja nyt ei pidä ymmärtää väärin, en tällä lainkaan väheksy tai arvota suuren yleisömme mieltymyksiä, en pidä suomalaista teatteriamme huonona. Sille kysyntää on meillä, ei maailmalla. Omassa lajissaan sitä on meillä sekä hyvää että huonoa.

[Kuva]

Teatterinjohtaja Jussi Helminen

Olen jo vuosia käynyt useilla eri kansainvälisillä teatteri-, tanssi- ja sirkusfestivaaleilla, ollut mukana eri kansainvälisissä järjestöissä ja tätä kautta saanut kuvan siitä, minkälaista esittävää taidetta Euroopassa ja sen ulkopuolella halutaan, mille on kysyntää. Näen tätä Suomessa hyvin vähän, vaikka näen suomalaisia eri alojen esityksiä eri kaupungeissa hyvin paljon.

Suomen kieli ei ole kysynnän eli viennin este. Selitykseksi sitä tosin usein tarjotaan ja siten vältetään puhumasta itse asiasta: esittävän taiteemme muotokieli ei kiinnosta muiden maiden yleisöä, vaikka lavalla puhuttaisiin mitä kieltä tai tanssittaisiin vaiti. Kun Kenneth Kvarnström ja Tero Saarinen meiltä jo on viety.

Sirkustaide toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten teatterinkin alueella kannattaisi satsata tulevaan vientiin. Uudella sirkuksella ei Suomessa ole kansallisen perinteen rasitetta tai taakkaa, se on alusta alkaen hakenut vaikutteensa Ranskasta ja Benelux-maista, sieltä on tuotu Suomeen esityksiä ja taiteilijoita, suomalaiset ovat opiskelleet ulkomailla, esiintyvät siellä, luovat kontakteja ja kansainvälisiä yhteistuotantoja.

Me olemme melko omahyväinen itseriittoinen umpioitunut teatterimaa, joka kehuskelee valtavilla myytyjen pääsylippujen vuosittaisilla määrillä. Emme me, me yleisö, me teatterin tekijät, suomalaista teatteria tai tanssia katsomalla opi kansainvälisiksi, emme muita kulttuureja ja tekotapoja halveksimalla.

Jotta teatteriin syntyisi vientikelpoisia esityksiä, on suomalaisten tutustuttava siihen, mitä vientikohteissa tällä hetkellä tapahtuu, minkälaisesta teatterista siellä on kysyntää.

Takaisin sisällysluetteloon


   Kiintoisia näköaloja Gallen-Kallelan museossa

Turun kaupunginteatteri: Michael Kunze, Sylvester Levay: Elisabeth, musikaali. Suom.: Esko Elstelä. Ohjaus: Katariina Lahti. Musiikin johto: Henrik Wikström. Lavastus: Kati Lukka. Puvut: Tarja Simonen. Koreografia: Outi Martikainen, Päärooleissa: Therese Karlsson, Tomi Metsäketo, Mika Kujala, Kirsi Tarvainen, Riitta Salminen, Kari Lineri, Tomi Varho, Niilo Rantala. Hovimiehiä,kansaa, tanssijoita.

- Alkanut uusi vuosi näyttäytyy Gallen-Kallelan museossa monipuolisen toiminnan valossa, kertoo museonjohtaja Tuija Wahlroos.

- Näyttelyiden aiheet vaihtelevat nykykansankuvauksesta Gallen-Kallelan kolorismiin ja I.K.Inhan historiallisiin valokuviin. Työpajatoiminta ulottuu erityisistä koululaisprojekteista laajalle yleisölle suunnattuun toimintaan. Tarvaspää kulttuurikuntoon -hanke jatkuu Villa Linuddin maalaustöillä ja puistoalueen entistämisellä. Myös verkkopuolella tapahtuu: internet-opaskarttapalvelu Kulttuurisillat – Kaupunkimaisemia, joka esittelee Laajalahden ja Seurasaarenselän kulttuuri- ja luontokohteita, valmistuu alkuvuodesta, toteaa museonjohtaja Wahlroos.

Maaseudun elämää eri aikoina

Gallen-Kallelalle Kainuu oli myyttisen kaunis kalevalaisten aiheiden aarreaitta. Hänen kuvansa Kainuun erämaista ja kansasta ovat toimineet esimerkkinä ja innoituksen lähteenä monille kainuulaisille taiteilijoille.

Nykyajan kainuulainen henkinen, fyysinen ja sosiaalinen maisema poikkeaa monella tavoin Gallen-Kallelan aikaisesta. Tätä kulttuurihistoriallista jatkumoa voi Tarvaspään vierailija mietiskellä helmikuun alusta toukokuun puoleenväliin, jolloin esillä on Puolangalta kotoisin olevan Niilo Hyttisen sekä suomussalmelaisen Jaakko Heikkisen teoksia.

Hyttisen teokset heijastelevat 1960-ja –70-lukujen rakennemuutosta, Suomen kaupungistumista, joka jätti maaseudun kyliä tyhjiksi. Heikkisen tuotannossa maalaismai-sema antaa puitteet nykypäivän joutilaisuuteen, lähiympäristön kuvaamiseen ja hetkiin arjen yläpuolella.

Akseli Gallen-Kallelan värikkäät vaiheet

Kesän ajan Tarvaspäässä on esillä Gallen-Kallelan koloristisen kauden teoksia. Kun Juselius-mausoleumin suurtyö oli valmistunut vuonna 1903, Akseli Gallen-Kallelan ilmaisu kävi läpi tyylillisen murroksen. Symbolismi ja kansallisromantiikka vaihtuivat ekspressiiviseen realismiin, jonka aiheina olivat maisemat ja muotokuvat.

Aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka Gallen-Kallela perheineen matkusteli paljon ja asui paitsi eri puolilla Suomea ja Eurooppaa, hetken ajan myös Afrikassa. Afrikan matkaa edeltänyt etsikkoaika näkyy hänen teoksissaan sekä sivellintekniikassa että värimaailmassa. Värikylläinen tyyli huipentuu Afrikan kauden töissä, joista välittyy Gallen-Kallelan hurmannut etelän valo voimakkaine varjoineen.

[Kuva]

Tarvaspää talvikuosissa. (Kuva: Reetta Kalajo.)

[Kuva]

Akseli Gallen-Kallela: Pariisin kahvila 1909. (Kuva: Gallen- Kallelan museo/Douglas Sivén.)

[Kuva]

I. K. Inha: Venehjärven Vihtoora Lesosen lapset, 1894.

Unelma maisemasta

Into Konrad Inha (1865-1930) oli suomalaisen valokuvataiteen uranuurtaja. Tekninen taitavuus, sommittelu ja valon käsittely tekivät Inhan maisemista varhaisimpia suomalaisia taidevalokuvia ja niitä on pidetty keskeisinä teoksina suomalaisen valokuvataiteen historiassa. Tästä huolimatta laajaa henkilökohtaista näyttelyä Inhan teoksista ei ole vielä järjestetty. Siksi ensi syyskauden Inha-näyttely Tarvaspäässä on historiallisesti poikkeuksellisen merkittävä.

Yhteys Gallen-Kallelaan selittyy erityisesti kuvilla Vienan-Karjalasta vuodelta 1894. Siinä missä Akseli Gallen- Kallela visualisoi Kalevalan mytologisia aineksia, Inhan valokuvat näyttävät kalevalaisen maiseman ja kansan. Molempien työt ovat juurtuneet lähtemättömästi suomalaiseen kuvakulttuuriin.

Näyttelyssä on esillä myös Inhan valokuvausprojekti Suomi kuvissa 1892-96, joka on pitkien kuvausretkien tulosta sekä Suomen maatalous, tilaustyö Pariisin maailmannäyttelyyn 1900. Jälkimmäinen ei ole ennen ollut yleisön nähtävillä.

Samaan aikaan eli ensi syksynä myös Suomen valokuvataiteen museossa esitellään I. K. Inhan tuotantoa.

Tarvaspää kulttuurikuntoon

Usealle vuodelle jaksottuva peruskorjaushanke Tarvaspää kulttuurikuntoon on edistynyt merkittävästi ja sekä ulko- että sisätiloja on kunnostettu ja maalattu Museoviraston, Opetusministeriön sekä Espoon kaupungin yhteistyönä. Museon puistoa ja rantaa kiertävä rantaraitti on valmistunut ja siten museossa käymiseen voi kauniina päivänä sisällyttää myös ulkoalueisiin tutustumisen. Polun varrelta löytyy muun muassa Akselin savusauna.

Museon monivuotinen maisemointihanke alkaa myös tuottaa tulosta ja esimerkiksi sellaiset perinnekasvit kuin kiurunkannus ja käenrieska ovat alkaneet lisääntyä. Tammikantaa on elvytetty. Puiston hoidossa on saatu apua Keski-Uudenmaan metsäoppilaitokselta sekä Tarvaspään ystäväyhdistys Liekiltä.

Museo tiedon jakajana ja innostuksen herättäjänä

Gallen-Kallelan Museo järjestää monipuolista toimintaa ainutlaatuisessa miljöössä, joka innostaa kokemaan, oppimaan ja löytämään.

Kainuun alueen historiallisen muutoksen kuvia tarjoavan alkuvuoden näyttelyn yhteydessä Leppävaaran 14- 17-vuotiaiden koululaisten kanssa hahmotetaan Leppävaaran ja Tarvaspään alueen muutosta kartanon maista vilkkaaksi kauppa- ja talousalueeksi haastattelemalla paikallisia. Myös I. K. Inhaa esittelevään näyttelyyn liittyy pedagogista yhteistyötä lähialueen koulujen sekä Suomen valokuvataiteen museon kanssa.

Yhteistyö koulujen kanssa on erityisen tärkeä osa museon toimintaa, mutta myös muut väestönosat otetaan huomioon. Tarjolla on monenlaisia taidekursseja, elokuva-iltoja, talkoita ja retkiä museon itsensä sekä museon ystäväyhdistyksen hallinnoimina.

Juha Uski (Kirjoittaja opiskelee Roskilden yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.)
Takaisin sisällysluetteloon


   Kaukainen rakastettu Kuhmossa

LLudwig van Beethoven on Kuhmon kamarimusiikin tämän vuoden nimikkosäveltäjä, viulisti Gidon Kremer sen odotetuin vieras. Edellinen on entisen toiminnanjohtajan Seppo Kimasen valinta, jälkimmäinen musiikkijuhlien uuden taiteellisen johtajan Vladimir Mendelssohnin kutsuma. Toki yhteisymmärryksessä.

Beethovenin valinta on viisas vuonna, jolloin kaikki hehkuttavat Mozartia. Niinpä Kuhmossa kuullaan mestarin mitalla Beethovenia: 4. pianokonserton kamarimusiikkisovituksen Suomen ensiesitys, kaikki jousikvartetot ja miniatyyrikappaleita mekaanisilla uruilla sekä brunssi Beethovenin, Rossinin ja aikalaisten tyyliin.

- Kaikkiaan 130 sävelten, tanssin, runouden ja keittotaidon mestaria omistaa taitonsa ja tahtonsa kahden viikon ajan tälle elämää suuremmalle nerolle, Vladimir Mendelssohn hehkutti tammikuussa musiikkijuhlien ohjelmiston julkistaessaan.

Beethovenin rinnalle taiteellinen johtaja on etsinyt tämän aikalaismusiikkia: Schubertia, Kretzeria, Mozartia. Mutta myös 1900-luvun säveltäjiä kuullaan, esimerkiksi Luciano Beriota, John Cagea, Astor Piazzollaa ja Dmitri Sostakovitsia. Ja tietysti myös suomalaissäveltäjiä ja heidän teoksiaan, muun muassa Joonas Kokkosen Jousikvartetto nro 2, Jean Sibeliuksen Rakastava, Magnus Lindbergin Partia soolosellolle ja Mikko Heiniön Kolme repetitiivistä unta ja muita teoksia, joita tanssii Tiina Lindfors. Soittajista mainittakoon Paavali Jumppanen, Olli Mustonen, Pekka Kuusisto, Julius Drake, Elina Vähälä, Jan-Erik Gustafsson, Ramon Jaffé, Dominique Williencourt ja Chloë Hanslip.

[Kuva]

Pianistien kädet. Kuva: Arto Tulima.

[Kuva]

Romaniassa syntynyt Vladimir Mendelssohn on tuottelias säveltäjä, suosittu muusikko ja nyt myös Kuhmon kamarimusiikin taiteellinen johtaja. Kuhmossa hän on käynyt 1980-luvulta lähtien.

[Kuva]

Tämä Baltian maiden lahjakkaista muusikoista koottu orkesteri Kremerata Baltica on ensimmäistä kertaa Suomessa. Kuhmossa he esittävät Mozartin ja Sostakovitsin musiikkia.

Musiikkijuhlien esiintyjistä odotetuin on kuitenkin alussa mainittu Gidon Kremer ja hänen johtamansa maineikas Kremerata Baltica. Tämä Baltian maiden lahjakkaista muusikoista koottu orkesteri on ensimmäistä kertaa Suomessa, eikä Kremerkään ole vieraillut Kuhmossa sitten 1980-luvun alun. Kuhmossa he esittävät Mozartin ja Sostakovitsin musiikkia. Runsaasta ohjelmistosta erottuvat vielä myöhäiskonsertit Valkeat yöt ja tietysti maraton-konsertit, joista jälkimmäinen on omistettu Kaukaiselle rakastetulle. Perinteiset Kuhmon musiikkikurssit ja Nuoret kamarimuusikot -ohjelma jatkuvat, samoin Harry Halbreichin musiikkiaiheiset luennot Salakamarissa, Elävien runoilijoiden klubi kokoontuu neljästi ja Huovisnäreikköön järjestetään kaksi retkeä. Kesän kuvataiteilija on Felix Mendelssohn-Bartholdy, säveltäjä mutta myös vesivärimestari.

Onnellinen hän, joka astelee ensi heinäkuussa Kuhmon kamarimusiikin tahtiin!

Kuhmon Kamarimusiikkia vietetään ensi kesänä 16.- 29. heinäkuuta. Neljäntoista päivän aikana kuullaan 67 tilaisuudessa 260 teosta. Taiteilijoita on kaikkiaan 135.

Mutta jo ennen kesää voi kuulla Kuhmon kamarisolisteja, sillä heillä on helmi- huhtikuussa neljä konserttia Itä- Helsingin kulttuurikeskus Stoassa. Siellä kuullaan Kuhmon Kamarimusiikin tilausteoksia vuosien varrelta.

Myös ulkomaan kiertue kuuluu Kuhmon Kamarisolistien ohjelmaan - kuten on kuulunut vuodesta 1979 lähtien. Tänä vuonna he vierailevat helmi- maaliskuussa Hollannissa ja Belgiassa, huhtikuussa Ranskassa. Ohjelmassa, jonka on suunnitellut Kamarisolistien taiteellinen johtaja Yoshiko Arai, esitetään Mozartin varhainen jousikvartetto, Rautavaaran jousikvintetto Tuntemattomat taivaat ja uudelleen rekonstruoitu versio Brahmsin jousikvintetosta fmolli. Yhtyeen muodostavat Jean Sibelius -kvartetti (Yoshiko Arai, Jukka Pohjola, Matti Hirvikangas ja Seppo Kimanen) ja sellisti Mirel Iankovici.

Lisätietoja festivaalin toimistosta, puh. (08) 652 0936, ja kotisivuilta www.kuhmofestival.fi. Stoan konserttilippuja voi tilata puh. (09) 31 08 84 11, tai stoa.lipunmyynti@hel.fi.

Takaisin sisällysluetteloon


   Taidetta ja tiedettä revontulista

AURORA FEAST 5.2. kello 12.00-17.30. Seminaari ”Aurora Wunderkammer” klo 12.00 – 14.30 ja klo 15.00-17.30 Revontuliesitys.

Kansainvälisessä seminaarissa taiteilijat ja revontulitutkijat keskustelevat revontuli-ilmiön tulkinnoista. Tieteellisten mittausvälineiden ja mielikuvien, tarinoiden ja tutkimustulosten kautta revontulista piirtyy monialainen kuva, joka korostaa valon merkitystä ja mysteeriä.

[Kuva]

Revontulet

Seminaarin jälkeen audiovisuaalisessa revontulitapahtumassa yleisö voi nähdä, kuulla ja maistaa pohjoisen yön erikoisuuksia. Taiteilijat Nina Czegdely ja Jean-Pierre Aubé yhdistävät ääntä ja valoa revontulitutkijoiden tieteelliseen valokuviin ja magnefogrammeihin Sodankylästä ja Kanadasta. Yleisö voi osallistua vuorovaikutteiseen tapahtumaan myös lähettämällä omia kokemuksiaan tekstiviestein tapahtuman verkkosivuille. Tilaisuuden kruunaavat revontulitapastarjoilun maut pohjoisen metsistä ja meristä.

Tapahtuma on maksuton. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Heureka, m-cult uuden mediakulttuurin keskus, Ilmatieteen laitos, Kanadan suurlähetystö, Canada Council ja Wanha Kauppahalli.

Takaisin sisällysluetteloon


   Savonlinnan Oopperajuhlat 2006: Ensi-iltoina intohimoinen Carmen ja hauska Hui Kauhistus!

- Meidän Carmenimme seisoo molemmat jalat Espanjan auringon paahtamassa karussa todellisuudessa, jossa uskonto ja yhteiskunta ovat lyöneet paarian leiman valmiiksi hänen otsaansa, kertoo ohjaaja Marianne Mörck Savonlinnan Oopperajuhlilta. - Mutta Carmen on tehnyt valintansa, hän on kaikista vahvin, hän ei taivu tuumaakaan … noustakseen ja saavuttaakseen vapautensa. tanssii, 1987)

Georges Bizet’n Carmen avaa kesän 2006 Oopperajuhlat 30. kesäkuuta. Carmenissa on vahva naisnäkökulma, kun sen toteuttavat ohjaaja Marianne Mörck, lavastaja Anna Kontek, kapellimestari Anu Tali ja puvustaja Ann-Maria Anttila. Luvassa on maanläheinen, vauhdikas ja tunteikas musiikkidraama. Carmenina hurmaavat Malgorzata Walewska ja Irina Mishura.

Lapset saavat tänäkin kesänä nauttia uudesta jännittävästä oopperaseikkailusta. Jukka Linkola säveltää Mauri Kunnaksen tekstin pohjalta hauskan oopperan Hui Kauhistus! ”Lastenooppera eroaa niin rytmiltään, tyyliltään kuin kestoltaankin säveltämistäni suurimuotoisemmista, nk. aikuisten oopperoista”, Linkola sanoo. Linkola on säveltänyt myös useita koko perheen musiikkiteatteriesityksiä kuten baletin Ronja Ryövärintytär.

Tuoreita näkökulmia klassikkoteoksiin ja haasteellista uudempaa musiikkia

Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Raimo Sirkiän mukaan ohjelmakokonaisuuden 2006 lähtökohtana on ”tarjota yleisölle aivan uusi perheooppera, klassisen oopperakirjallisuuden helmiä kuten Tannhäuser, Taikahuilu ja Carmen sekä uudempaa, haasteellista musiikkia kuten Ratsumies-ooppera, jonka kantaesitys vuonna 1975 oli osaltaan aloittamassa uutta suomalaista oopperabuumia. Tuttuihinkin teoksiin on haettu uusia näkökulmia ja toteutustapoja.”

Juha Hemánuksen ohjaamassa Tannhäuserissa nähdään uudistus, jota Hemánus kokeili jo toteuttaessaan produktion Oklaholman Tulsa Operassa. Hyveellinen Elisabeth ja huumaava Venus on yhdistetty kaksoisrooliksi, mikä korostaa ristiriitaa laulaja Tannhäuserin elämässä hänen etsiessään rakkautta ja aistillisia huveja. Elisabethina/Venuksena Oopperajuhlien vuoden taiteilija Cynthia Makris sekä Kirsi Tiihonen.

[Kuva]

Jyrki Anttila ja Tiina Penttinen novgorodilaisena suurkauppiaana ja hänen rouvanaan Aulis Sallisen Ratsumiehessä. Kuva: Timo Seppäläinen.

[Kuva]

Tänä vuonna Tannhäuser uudistettuna versiona. Kuva: Matti Kolho.

[Kuva]

Taikahuilun Papageno ja Papagena vuodelta 1997 - Petteri Salomaa ja Tove Åman. Kuva: Matti Kolho.

Vuonna 2006 tulee kuluneeksi 250 vuotta Wolfgang Amadeus Mozartin syntymästä. Merkkivuoden kunniaksi Oopperajuhlat palauttaa ohjelmistoon suomalaisten rakastaman August Everdingin alkuperäisohjauksen fantasiaoopperasta Taikahuilu.

”Jos tahdotte kuulla tarinaa, joka kertoo miehestä ja naisesta, sodasta, hevosista, naisista, onnesta, kuolemasta, niin kuunnelkaa”, sanotaan Ratsumiehen prologissa. Viime vuonna näyttävän paluun tehneen Aulis Sallisen oopperan nimiroolissa ratsumies Anttina nähdään Juha Uusitalo. Annan roolissa on Johanna Rusanen ja kapellimestarina Ari Rasilainen.

Vierailu oopperan kotimaasta

Loistavasta orkesteristaan tunnettu Teatro Comunale di Bologna tuo tuliaisina Verdin läpilyöntiooppera Nabuccon, jonka kuorokohtauksessa Israelin kansa laulaa kadotetusta isänmaastaan ”Va pensiero...” sekä Donizettin bel canto -oopperan Rykmentin tytär, jossa kuullaan Tonion kuuluisa yhdeksän ”C”:n aaria, jonka erityisesti Luciano Pavarotti on tehnyt tunnetuksi

Kehittämistyössä katsotaan jo kauemmas tulevaisuuteen

Oopperanjohtaja Jan Hultin pohtii oopperataiteen ja -organisaatioiden haasteita tulevaisuuden Euroopassa. Oopperajuhlien jatkuva kehittäminen on monimuotoinen projekti, johon osallistuu eri alojen asiantuntijoita.

Mika Mannermaan mukaan tulevaisuuden tutkimuksella on annettavaa oopperataiteelle ja Oopperajuhlille. ”Miten oopperan kaltainen ilmiö voisi sijoittua tulevaisuudennäkymiin kiihtyvän teknologisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen muutoksen keskellä?”, hän kysyy. ”Tarjoaako se mahdollisuuksia palata ’keitaalle’, jolta löytyy vanhat ja tutut kulttuurinautinnot? Vai kohdataanko nuoret sukupolvet sukeltamalla virtuaalimaailman mahdollisuuksiin, uusiin teknologioihin ja sisältöihin?”

Takaisin sisällysluetteloon


   KOM-teatterin juhlavuoden tapahtumia

[Kuva]

KOM-teatterin näyttelijöitä
KOM-teatteri 35 vuotta - juhlavuoden ensimmäinen tapahtuma onnistui hienosti. Kaikki neljä Kulttuuritalon konserttia olivat loppuunmyydyt. Konsertissa julkistetun tupla-cd:n -KOM-teatteri 35 vuotta Lauluja - ensimmäinen painos myytiin loppuun jo kahdessa ensimmäisessä konsertissa. NYT SITÄ JÄLLEEN SAA hyvinvarustetuista levykaupoista tai KOM-teatterista. Meiltä voi myös tilata levyä hintaan 22 EUR + postikulut.

Kari Hotakaisen PUNAHUKKA jatkaa ohjelmistossa 6.5.2006 asti. Kaikki näytännöt ovat loppuunmyytyjä. Peruutuspaikkoja kannattaa kysellä lipputoimistostamme aamuisin klo 10.

TULOSSA ! Nukketeatteria! Näyttelijä Sari Mällinen ja muusikko Jussi Liimatainen esittävät Kaj Chydeniuksen satuoopperan Unelmat ja unikuvat. Esitys koostuu kahdesta Grimmin veljesten sadusta: Tuhkimo ja Kampela. Nuket ovat Terttu Mällisen käsialaa. Ensi-ilta la 28.1. klo 14. Liput 7 EUR. Esitykset KOM-teatterissa alkavat lauantaisin klo 14 28.1., 11.2., 18.2., 25.3., 8.4., 22.4. ja 6.5.

Kaj Chydeniuksen kamarimusiikkikonsertti KOM-teatterin 35-vuotisjuhlintaan liittyen Kaj Chydenius on koonnut konsertillisen kamarimusiikkiteoksiaan vuosien varrelta. Kaksi jousikvartettoa (N:o 1 ”Kaksi muotokuvaa” ja N:o 2 ”Hommage a Vivica Bandler” saavat rinnalleen kolme vokaaliteosta, runoilijoina Nils-Aslak Valkeapää, Mirkka Rekola ja Edith Södergran. Esiintyjinä Merismos- ja Kamelia-jousikvartetit, laulajat Monna Kamu, Mervi Sipola- Maliniemi ja Taru Nyman sekä pianistit Joanna Broman ja Eero Ojanen. Ainoa konsertti KOMteatterissa su 12.2.2006 klo 18.00. Liput 20 EUR.

VIERAILU! Lahtelainen Teatteri Vanha Juko vierailee KOM-teatterissa Jari Juutisen kirjoittamalla ja ohjaamalla Minä olen Adolf Eichmann -näytelmällä. Lavastus kuvanveistäjä Tapani Kokko. Esitys on kevyt ja raskas, ravisteleva ja hienovarainen, herkkä ja rankka. Se on esitys joka jää varmasti mieleen. Pe 17.3. klo 19. Liput 20 / 13 EUR.

VIERAILU! Lahtelainen Teatteri Vanha Juko vierailee KOM-teatterissa Jari Juutisen kirjoittamalla ja ohjaamalla Minä olen Adolf Eichmann -näytelmällä. Lavastus kuvanveistäjä Tapani Kokko. Esitys on kevyt ja raskas, ravisteleva ja hienovarainen, herkkä ja rankka. Se on esitys joka jää varmasti mieleen. Pe 17.3. klo 19. Liput 20 / 13 EUR.

Kotimaisen draaman puolesta! KOM-teksti esittää: Kevään ensimmäinen lukudraamaesitys Hanna Ojala: SKAGARIT torstaina 2.2. klo 19 KOM-ravintolassa Liput 4/2 EUR www.komteksti.fi

KOM-ravintolan ohjelmalliset maanantai-illat jatkuvat koko kevään. Päivitetty ohjelma nettisivuillamme. KOM-lipputoimisto arkisin klo 10-16, Kapteeninkatu 26, p. (09) 6841 841

Takaisin sisällysluetteloon


   Petöfi-Seuran toimintaa

Petöfi-Seura järjestää yhteistyössä Helsingin suomenkielisen työväenopiston kanssa J.V. Snellmanin 200-syntymävuoden johdosta näyttelyn ”Hengittämään raitista ilmaa” 7.2. – 17.2.2006 välisenä aikana Opistotalossa Helsinginkatu 26 II krs. Näyttelyn on tuottanut työryhmä Joel Niininen, Matti Pulkkinen, Timo Koljonen ja Osmo Kalliojärvi.

Avajaiset Opistotalossa tiistaina 7.2.2006 klo 18.30.

Näyttelyn avaa J. V. Snellman juhlavuoden pääsihteeri dosentti, valtiot. tri Raimo Savolainen. - Tervetuloa!

Näyttely on muina päivinä avoinna opiston aukioloaikoina.

Näyttely siirtyy työväenopistolta Helsingistä Savonlinnaan, missä näyttely järjestetään yhteistyössä Joensuun yliopiston Kansainvälisen viestintälaitoksen aulassa, Kuninkaankartanonkatu 5, Savonlinna 57100. Siellä näyttely on avoinna 8.3.-17.3. klo 8.00 – 18.00.

Avajaiset ovat tiistaina 7.3.2006 klo 16.00.

Näyttelyn avaa Saksan suurlähettiläs Botschafter Schumacher. Ennen avajaisia suurlähettiläs Schumacher esitelmöi aiheesta Saksa Euroopassa. – Tervetuloa!

[Kuva]

Runo ja maisemakuva
Seuran hallitus

Petöfi-Seuran ry:n sääntömääräisessä syyskokouksessa valittiin vuodelle 2006 seuran puheenjohtajaksi toimittaja Sulo Ikonen Helsingistä, I varapuheenjohtajaksi fil.tri Luise Liefländer-Koistinen Savonlinnasta ja II varapuheenjohtajaksi dipl.ins. Petri Pitkänen Lahdesta. Sihteeriksi valittiin velkaneuvoja Ilkka Passi Helsingistä.

Muiksi hallituksen jäseniksi valittiin kouluneuvos Esko Laulajainen, toimittaja Pirkko-Liisa Summa ja toimittaja Arja-Anneli Tuominen Helsingistä, johtava musiikinopettaja Raija Lampila ja pianisti Katalina Oszaczky Espoosta, musiikkijuhlien johtaja Otto Huttunen Mäntästä, professori Alan Altraja Tartosta ja lehtori Jari Havia Vantaalta.

Seuran jäsenmaksu päätettiin säilyttää entisenä 20 erona myös vuonna 2006.

Kevätkaudella näyttelyiden lisäksi seuran toimintasuunnitelmaan kuuluu vielä kirjallisuusilta Villa Kivessä sekä musiikki-ilta valokeilassa Béla Bartók sekä kesäkuun alkupäivinä päivän laivamatka Tallinnaan.

Näistä ohjelmista kerromme tarkemmin seuraavassa Juliskassa 2/2006 tai sitten jäsentiedotteella.

Toiveita ja ehdotuksia tulevasta toiminnasta otetaan vastaan mielihyvin osoitteissa petofiseura@ luukku.com sekä sulo.ikonen@welho.com sekä puh. 040-512 4326. Samalla voit halutessasi ilmoittautua seuran jäseneksi.

Seuran hallitus toivottaa jäsenilleen ja ystävillään toimintatarmoista vuoden jatkoa!

Takaisin sisällysluetteloon





Palaa alkuun

© Copyright Petöfi-Seura ry  |  Visualisointi ja tekninen toteutus, Matthias Kreisman